Vielä viikko

Aika rientää ja samalla ei riennä, ainakaan jos ehtisi/viitsisi miettiä edellistä - autottomaksi tullutta - viikkoa. Ei sen kummemmasta työstä ollut kyse kuin hihnojen vaihdosta ja parista pikkusäädöstä, arvio 2 h/"huomenna". Sovittiin että ilmoittaa koska on valmis, eikä tietenkään ikinä kuulunut vaan itse sekin piti hoitaa. Raha kyllä kelpasi (kuititta tällä kertaa, olin itsekin kiireisenä), enkä viitsinyt valittaa oven tod.näk. ruostuttavasta työstä. Huonommastakin on maksettu ja paljon suolaisemmin, valitettavasti. Nyt sitten onkin ollut enempi ajamista ja yleis-erikoisia järjestelyjä, jotta kaikki olisi kunnossa a) talvea 2) kaupunkitöihin lähtöä III) omaa lomaa varten.

Tänään keskiviikkona vanhus "saattaa" "ehkä" "käydä", ilmeisesti sen mukaan miten herää/jaksaa/sää mallaa. Lisänakkia tuli taas viime perjantain käynnillään, äsken hiki hatussa tuolla puutarhassa yhden niistä hoidin. Ja tasan tarkkaan en kyllä enää lähde kaikkein älyttömimpiin nysväys- ja nipsuttelutöihin á la lehtikomposti. Se lähestyy taidetta, kun toive on että tietyt lehdet asetellaan käsin reunoille, puhtaat ja tarpeeksi pehmeät siihen keskelle ja vielä jos vähän värin mukaan. Kerroksittain sitten erilaisia multa-, lannos- ja kasvinosia väliin, ja kuitenkaan sitä kompostia ei saisi sitten levittää kasvimaille "kun ravinteet valuvat pois". Tää on niin tätä taas.

EDIT 11.55 Sieltähän se piippasi, odotettua myöhemmin tosin: "tulen vaikka sataa oletan että sinulle sopii". No sopiihan se, kun sovitaan... Tiedän vain lähteä pois - tai voidakseni tehdä omia töitäni on vähän pakko. Tietokoneita ja muita työelämään viittaavia asioita ei saa olla näkyvissä, kuvitellun maalaisromantiikan takia. En vain kyllä ymmärrä, mitä ihmettä hän aikoo tehdä ne viisi tuntia mitkä täällä on oltava bussin lähtöön asti. Vettä tulee jo nyt kaatamalla, ja kaikkien sääennusteiden mukaan vain yltyen iltaan asti. Sisällä ei ole mitään, ulkona ei ole mitään mitä ei voisi jättää myöhempään eikä hän kuitenkaan naapurin mummolle "voi" mennä. Onkos tässä nyt niin, että minun pitäisi olla leelian lepotuolina koko iipee ja päälle päätteeksi autokuskina? Viimemainittu nyt kuitenkin on tehtävä, jotta saan edes ilta- ja yötöihin (joiksi se taas menee) rauhan. Ai niin, kahvipöydän valmistelu unohtui näistä velvollisuuksistani. Todennäköisesti nalkutusta tulee myös jääkaapin sisällöstä, jonne omat vanhempani eilen kipaistessaan toivat hyllyjen täydeltä kaikenlaista tavallista provianttia jotka vanhuksen mielestä tietenkin ovat sekä lihottavia/epäterveellisiä että väärän maan/tehtaan tekemiä. Arg.

Kyllä tulevat mieleen ne ajat, jolloin Financial Times+muu posti kannettiin työhuoneeseen kirjoituspöydälle... Ehkä vähän helpompaa on luvassa viikon päästä, kun vihdoin taas kaupunkiin. Toiset rästit siellä, tiedän jo.

Ehkä se nyt sitten vain onkin niin

Eilisen FB-sensuroinnin ja otaksutun pannaan julistamisen sijasta kyse oli ilmeisesti siitä, että päivitys oli uusi. Se mitä ehdin peukuttaa oli korvattu toisella, johon lisätty yksi nimitarkennus. Eli syy on (kai/toiv.) tekninen. Kahvia!

Mielensäpahoittajain valtakunta

Liitynpä nyt minäkin vähintään harjoitusoppilaaksi, kun tykkäämiseni FB:ssa on poistettu ns. noin vain. Mitään kummallista ja/tai sarkastis-ironista siinä ollut (harvinaista ehkä joidenkin erihuumoristen mielestä), kunhan vain tsemppasin Vantaan Sanomien lukemista aamukahvipöydässä ja ulkoilemaan lähtöä. Onko tämä nyt sitten ao. sukulaisen kommentti johonkin muuhun, vai edellamainitun kaltainen väärinkäsitys? Kuitenkaan en voi - enkä viitsi - kysyä tätä suoraan, jos sittenkin kyse on (vaan ei kai voi olla) tekniikasta? Ainakin sieltä FB:n ohjevalikon kautta löytyy mahdollisuus ruksia pois kommentoija, läpinäkymättömästi toki. Ei pitäisi kai murehtia tällaista, mutta herättäähän se kummastusta sekä tietysti erinäisiä kysymyksiä. Kahvia!

EDIT 13.36 Pöyristyttävää - joku pimatsu on kompannut mainittua sauvakävely- ja rangepäivitystä lätinällä, joka on sisällöltään sitä samaa "tykkäystä". Ja julkaistu. Ja pysyy. Olenko nyt jotenkin persona non grata, vai onko joku (sukulaisista) (taas) puhunut jotain (omia totuuksia) jotka on yleistetty? Onko jotain mitä en tiedä? Tämä vaatisi - ja vaatii- selvittämistä, mutta mistäs kannattaisi (ei pitäisi, se ei yleensä auta) aloittaa? Kahvia!

Arjen näytelmä

Kipaisin auton ollessa *edelleen* huollossa (autoton viikko tulossa) fillarilla kylille ns. hyvän sään aikaan, ja samalla paikallisessa kirjastossa. Sinne on kuntaliitoksen jälkeen sysätty nk. palvelupiste, eli selkokielellä ne kaksi kirjaston tätiä hoitavat samalla tiskillä lainausasiat ja parinkymmenen kaupungin viraston tietotyöt. Ilman lisäkorvausta tietenkin, mutta se on toinen asia. Nyt seurasin ja kuuntelin kun pakko oli (pienet avoimet tilat) sikäläisen jo aiemmin ammattitaidoltaan ja -etiikaltaan la-arvoiseksi havaitsemani sosialityöntekijän työtapoja. Asiakas jututetaan työpisteessä ovet auki, jolloin kaltaiseni tuntemattomatkin pysyvät hyvin ajan tasalla. Siinä sitten asiakas tirauttaa soveliaat parit kyyneleet ja on kaikin puolin mielin kielin, poistuttuaan palautuu arkinen häikäily ja makeilu puolin ja toisin.

Seuraava asiakas tajuaa itse sulkea oven takanaan, mutta eikös tämä aiempi teetettyään pomottavalla tavalla kirjastontädeillä pari kopiota ties mistä vuokra- ja kelatositteista mene sinne takaisin kuin, no, kotiinsa. Niitä papereita ei nyt sitten voinut ehdotuksesta huolimatta jättää sisäpostiin, vaan oli kai sitten suhdetoimintaa näin. Pointtini on se, että yksityisyys ja häveliäisyys on aina ammatti-ihmisten toimesta edes pyrittävä säilyttämään. Vaikkei siitä kukaan näennäisesti näyttäisi häiriintyvänkään - tämä nyt vain on näin. Muistaakseni on laissakin.

Ei uutta auringon alla

... eikä edes sitä aurinkoa, ainakaan näköpiirissä vaan sumun ja harmaasävyisen pilviharson takana pimittelee. Eilinen vanhuskäynti meni juuri niin kuin ounastelin: mitään ei saatu aikaiseksi paitsi pari mielestään liian hyvin kasvavaa perennaa riipi, katkoi ja juurineen repi neuroottisen tarkasti kompostiin leikattavaksi/aseteltavaksi. Ja kahvit keitin puoli kolmeksi, mutta vasta kahden tunnin päästä pääsi sisään asti ja tuhannen kiirellä sitten piti lähteä linja-autolle ajamaan - siitä syy minulle "kun en tullut ajoissa sisään" kun kävin siivoamassa jälkiään. Join seuraksi kupillisen painunutta kahvia ja kuivaa pullaa, vaikka olin iltapäivällä ns. oikeaan aikaan omani jo pariinkin kertaan nauttinut (paino sanalla nauttinut). Huomenna torstaina tulee kuulemma taas, samat sout. Tätä ei pitäisi kai ääneen sanoa, mutta alkaa olla raskasta. Työ- ja näyttelijänkokemus on todella tarpeeseen.

Vaikea valinta, not

Tiistaiaamun suurin ähdistys on vasta edessä, kun pitäisi päättää miten päiväohjelmansa järjestäisi. Viikonlopun kovasti tarvitun palautumis-, elbaus- ja mussutusjakson päätyttyä maanantai meni tavanomaisesti arkisissa touhuissa ilman mainittavia häiriötekijöitä (eli turhia ihmiskontakteja). Tänään näitä on sitten luvassa, tai ei nyt sentään niin turhia mutta kovasti turhauttavia kuitenkin vanhuksen (ja vanhusten) kanssa. Jos siis jään paikan päälle enkä keksi jotakin tähdellistä ja/tai hyödyllistä muualla. Mikäli en saa sitä aikaiseksi, täytyy todennäköisesti vetäistä työvaatteet niskaan ja lähteä raatamaan puutarhan syyssiivouksen parissa - sitä ei tee kukaan muu vaikka vanhus kuvitteleekin vielä jotakin saavansa aikaan. Viimeksi oli napsinut lehtikompostiin viemäni pätkityt poistot vielä pienemmiksij a järjestänyt värin ja koostumuksen mukaan tasaisiksi kerroksiksi. Että niin  turhaa työtä, (omalla) luvalla sanoen.

Tänään on ilmoittanut tulevansa (50 km+liityntäkuljetuspalveluni) päivystämään puhelinsoittoa, jossa pitäisi sopia paikallisen pienurakoitsijan käynti tonteilla neljän (4) kuution sorakuorman roudaamiseksi. Minun toki oletetaan tiettävästi levittävän käsivoimin maamassat sekä ilolla että kiireettömästi mutta heti pihatielle ym.ym. Se ei nyt kuinka ollakaan kiinnosta yhtään, etenkin kun saatavilla olisi myyjän aurauspalvelu mutta eihän näitä voi epäluotettavina/epäsiisteinä/liian järkevinä käyttää. Pihasaunan nyt kolme vuotta patisteltu remontti on "jo" siinä vaiheessa, että tarjouspyyntö pitäisi vanhuksenkin mukaan varmaan pyytää. Joltakin vanhalta _mieheltä_ kuitenkin, eihän kukaan alle 70-vuotias mitään voi mistään tietää. Veikkaan että joko tilaaja tahi sauna lahoaa ennen kuin työ saadaan päätökseen, ehkä sentään kuitenkin alulle tätä vauhtia vuosikymmenen puolivälissä...

Taas näitä päiviä...

... jolloin ei tiedä pitäisikö itsekeskeisesti jäädä sohvalle pötköttelemään vai käyttäytyä niinkuin ns. pitääkin. Se eilinen vanhuksen käynti meni kahvinplörinäksi, pari hortensiankukkaa leikkasi mukaansa ja käytti pitkät tovit aikaa sekä yhden nurmikonkohdan _lakaisemiseen_ pienenpienellä harjalla sekä ovimaton piinaavaan pitkään ja äänekkääseen harjaamiseen (ravistelun sijasta, imho). Naapurinmuorin luona ei "ehtinyt" piipahtaa, tuliaiset ovat kyllä täällä kaapissa tilaa viemässä enkä minä saa sanoa että on käynyt ettei toinen loukkaannu. Valitettavasti kulku käy sen verran läheltä kortteeriaan, että sokeampikin näkee kulkijat ja taas ihmetellään.

Tänään tiistaina pitäisi kuivalla -tai ilmeisesti viikon kuivimmalla- säällä ottaa kasvituet sun muut vanhuksen virittämät verkot pois, siistiä kuihtuneita istutuksia ja leikata hortensiakimppu Kupittaan kippoon kuistille. Ja kantaa vanhusten vaatima mutta kerran käyttämäni/kahdesti öljyämäni kovapuukalusto takaliiteriin, minne on ensin kannettava a) puuritilät lattiaksi b) keinu c) sadevesiastiat. Raskaita kesätuoleja on myös siirreltäväksi, joten en taida ihan heti päästä niihin ruuanlaitto- ja leivontahommiin tänäänkään. Töitä teen nyt ja yömyöhällä.

Keskiviikosta näyttäisi tulevan puolipakollinen ruokapäivä, viikon ensimmäisen lämpimän aterian ehkä laitan. Torstai on sitten päivystettävä ja yritettävä kestää näitä kotkotuksia sekä nostettava kai ne perunat. Sateessa.