Ei uutta auringon alla

... eikä edes sitä aurinkoa, ainakaan näköpiirissä vaan sumun ja harmaasävyisen pilviharson takana pimittelee. Eilinen vanhuskäynti meni juuri niin kuin ounastelin: mitään ei saatu aikaiseksi paitsi pari mielestään liian hyvin kasvavaa perennaa riipi, katkoi ja juurineen repi neuroottisen tarkasti kompostiin leikattavaksi/aseteltavaksi. Ja kahvit keitin puoli kolmeksi, mutta vasta kahden tunnin päästä pääsi sisään asti ja tuhannen kiirellä sitten piti lähteä linja-autolle ajamaan - siitä syy minulle "kun en tullut ajoissa sisään" kun kävin siivoamassa jälkiään. Join seuraksi kupillisen painunutta kahvia ja kuivaa pullaa, vaikka olin iltapäivällä ns. oikeaan aikaan omani jo pariinkin kertaan nauttinut (paino sanalla nauttinut). Huomenna torstaina tulee kuulemma taas, samat sout. Tätä ei pitäisi kai ääneen sanoa, mutta alkaa olla raskasta. Työ- ja näyttelijänkokemus on todella tarpeeseen.