Aika rientää ja samalla ei riennä, ainakaan jos ehtisi/viitsisi miettiä edellistä - autottomaksi tullutta - viikkoa. Ei sen kummemmasta työstä ollut kyse kuin hihnojen vaihdosta ja parista pikkusäädöstä, arvio 2 h/"huomenna". Sovittiin että ilmoittaa koska on valmis, eikä tietenkään ikinä kuulunut vaan itse sekin piti hoitaa. Raha kyllä kelpasi (kuititta tällä kertaa, olin itsekin kiireisenä), enkä viitsinyt valittaa oven tod.näk. ruostuttavasta työstä. Huonommastakin on maksettu ja paljon suolaisemmin, valitettavasti. Nyt sitten onkin ollut enempi ajamista ja yleis-erikoisia järjestelyjä, jotta kaikki olisi kunnossa a) talvea 2) kaupunkitöihin lähtöä III) omaa lomaa varten.
Tänään keskiviikkona vanhus "saattaa" "ehkä" "käydä", ilmeisesti sen mukaan miten herää/jaksaa/sää mallaa. Lisänakkia tuli taas viime perjantain käynnillään, äsken hiki hatussa tuolla puutarhassa yhden niistä hoidin. Ja tasan tarkkaan en kyllä enää lähde kaikkein älyttömimpiin nysväys- ja nipsuttelutöihin á la lehtikomposti. Se lähestyy taidetta, kun toive on että tietyt lehdet asetellaan käsin reunoille, puhtaat ja tarpeeksi pehmeät siihen keskelle ja vielä jos vähän värin mukaan. Kerroksittain sitten erilaisia multa-, lannos- ja kasvinosia väliin, ja kuitenkaan sitä kompostia ei saisi sitten levittää kasvimaille "kun ravinteet valuvat pois". Tää on niin tätä taas.
EDIT 11.55 Sieltähän se piippasi, odotettua myöhemmin tosin: "tulen vaikka sataa oletan että sinulle sopii". No sopiihan se, kun sovitaan... Tiedän vain lähteä pois - tai voidakseni tehdä omia töitäni on vähän pakko. Tietokoneita ja muita työelämään viittaavia asioita ei saa olla näkyvissä, kuvitellun maalaisromantiikan takia. En vain kyllä ymmärrä, mitä ihmettä hän aikoo tehdä ne viisi tuntia mitkä täällä on oltava bussin lähtöön asti. Vettä tulee jo nyt kaatamalla, ja kaikkien sääennusteiden mukaan vain yltyen iltaan asti. Sisällä ei ole mitään, ulkona ei ole mitään mitä ei voisi jättää myöhempään eikä hän kuitenkaan naapurin mummolle "voi" mennä. Onkos tässä nyt niin, että minun pitäisi olla leelian lepotuolina koko iipee ja päälle päätteeksi autokuskina? Viimemainittu nyt kuitenkin on tehtävä, jotta saan edes ilta- ja yötöihin (joiksi se taas menee) rauhan. Ai niin, kahvipöydän valmistelu unohtui näistä velvollisuuksistani. Todennäköisesti nalkutusta tulee myös jääkaapin sisällöstä, jonne omat vanhempani eilen kipaistessaan toivat hyllyjen täydeltä kaikenlaista tavallista provianttia jotka vanhuksen mielestä tietenkin ovat sekä lihottavia/epäterveellisiä että väärän maan/tehtaan tekemiä. Arg.
Kyllä tulevat mieleen ne ajat, jolloin Financial Times+muu posti kannettiin työhuoneeseen kirjoituspöydälle... Ehkä vähän helpompaa on luvassa viikon päästä, kun vihdoin taas kaupunkiin. Toiset rästit siellä, tiedän jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti