... jolloin ei tiedä pitäisikö itsekeskeisesti jäädä sohvalle pötköttelemään vai käyttäytyä niinkuin ns. pitääkin. Se eilinen vanhuksen käynti meni kahvinplörinäksi, pari hortensiankukkaa leikkasi mukaansa ja käytti pitkät tovit aikaa sekä yhden nurmikonkohdan _lakaisemiseen_ pienenpienellä harjalla sekä ovimaton piinaavaan pitkään ja äänekkääseen harjaamiseen (ravistelun sijasta, imho). Naapurinmuorin luona ei "ehtinyt" piipahtaa, tuliaiset ovat kyllä täällä kaapissa tilaa viemässä enkä minä saa sanoa että on käynyt ettei toinen loukkaannu. Valitettavasti kulku käy sen verran läheltä kortteeriaan, että sokeampikin näkee kulkijat ja taas ihmetellään.
Tänään tiistaina pitäisi kuivalla -tai ilmeisesti viikon kuivimmalla- säällä ottaa kasvituet sun muut vanhuksen virittämät verkot pois, siistiä kuihtuneita istutuksia ja leikata hortensiakimppu Kupittaan kippoon kuistille. Ja kantaa vanhusten vaatima mutta kerran käyttämäni/kahdesti öljyämäni kovapuukalusto takaliiteriin, minne on ensin kannettava a) puuritilät lattiaksi b) keinu c) sadevesiastiat. Raskaita kesätuoleja on myös siirreltäväksi, joten en taida ihan heti päästä niihin ruuanlaitto- ja leivontahommiin tänäänkään. Töitä teen nyt ja yömyöhällä.
Keskiviikosta näyttäisi tulevan puolipakollinen ruokapäivä, viikon ensimmäisen lämpimän aterian ehkä laitan. Torstai on sitten päivystettävä ja yritettävä kestää näitä kotkotuksia sekä nostettava kai ne perunat. Sateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti