... nimittäin säännöllisen epäsäännöllinen asettautuminen rousseaus´laiseen rustiikkaromantiikkaan á la eläkeväki. Tänään kun aikaan x tullaan, niin tietokone sun muut nykyajan/työhön viittaavatkaan välineet pitää piilottaa sekä paikat kaikin puolin Carl Larsson-maalausta (niitä mallina seinillä) muistuttavaksi siivota, laittaa ja/tai somistella. Ei sillä etteikö jonkinasteinen siivoaminen/laittaminen/somistaminen ala heti - jollei muuta niin maton hapsut ovat *aina* jossakin päin taloa vinossa tai peräti maton _alla_! Pihapiirissä kuulemma perennoja kupsutellaan, olen kaikki penkit jo aikapäivää sitten valmistellut ja toivoisin ettei minun tarvitse seistä vieressä seuraa pitämässä... Itse tunnen itseni edelleen heikoksi sairastamisen/verenmyrkytyksen jälkeen (syykin löytyi, lääkettä ei) mutta ei sellainen ole ennen riittänyt tekosyyksi. Pitää kaiketi ottaa auto ja ajaa jonnekin ja vaikka nukkua autossa sen aikaa kunnes pitää palata kahvit keittämään/kauniisti kattamaan/tiskaamaan ja siitä parin tunnin päästä takaisin rattiin häntä kylille linja-autolle viemään. Näinollen aikaisintaan iltaseitsemältä pääsen takaisin tuottavaan työhön.
EDIT 18.20 TA-daa: jo nyt pääsin takaisin töihin, kun autolla haluttiin päästä tällä kertaa puoliväliin matkaa sekä jatkaa siitä kuntoilun vuoksi. Toisaalta tulipa sitten sekin mitä en muistanut: tullaan sitten huomenna tai ylihuomenna fiiliksen/sään mukaan muttei tiedetä kuin vasta kun ollaan jo n. matkalla. Oletusarvoisesti toimin autonkuljettajana tähän määrittämättömään aikaan, ja järjestän yliluonnollisin keinoin aikatauluni sen mukaan. Käytännössä en voi siis sopia oikein mitään mihinkään suuntaan, ja räävin sekä puhde- että omia töitä välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti