... toivottaa täälläpäin vielä pari viikkoa ennen bussiliikenteen lopettavaa koulujen kesälomakautta tamperelaisen liikennöitsijän kuljettaja - riippumatta vuoden- tahi vuorokaudenajasta, varsinaisesta säätilasta puhumattakaan. Samanlaiset fiilikset on nyt minullakin, kun olin saanut jo eilisiltana tekstiviestejä kaupungista että huomenna jo tulen taas mutta en tiedä jaksanko, ilmoitan uudestaan aamulla. Aamu on siellä kello kymmenen, ainakin jos sitä voi päätellä äskeisestä viestistä että tullaan mutta ei jakseta, onkohan puutarhaliikkeessä myytävänä multaa. Vastasin että käymme katsomassa, kun en muuta keksinyt. Päiväohjelmassa on siis ihan kaikki mahdollista - viime vuonna parin kesäkukan ostosreissu ao. puutarhalle kesti kolmatta tuntia, kun about kaikki kukat piti käydä läpi ja kuumissa halleissa piti levätä yms. yms. Isäni kertoi, ettei enää vuosiin ole näihin lähtenyt mukaan koska häneltä palavat jo (ymmärrettävästi) käämit. Yritän psyykata itseni ja lepään valmiiksi, jos ehdin. Näillä näkymin en ehdi, koska hommaa on lähinnä mainituista syistä rästissä parin työpäivän verran. Onneksi en lähinnä Windows-päivitysten takia ehtinyt sopimaan muita menoja, vaikka ennen seitsemään niihin olin jo perehtynyt ja valmiiksi katsonut. Kilpailijathan ovat tietysti vain hyvillään, mutta eipä tarvitse peruutella.
EDIT 21.05 Tulipahan päivän mittaan fyysisesti peruuteltua, sekä autoa maalaisteillä että ahteriaan kasvimaalla. Käytiin ostamassa farkun paksiin Käkkilän multaa, ja sitä ennen katsomassa vanhusten muistojen paikkoja ja niiden imponoivan kokoisia (900 hehtaaria, onko se jonkin tunnistettavan paikan kuten Belgian kokoinen?) naapureita sekä sitten landepuutarhassa mansikka-, yrtti- ja kesäkukkapenkin uudelleenjärjestelyn valmistelua. Luojan lykky tajusin rytmittää iltapäiväkahvit kahteen erään: ensin voileipäkattaus ja sitten töiden välissä pulla. Eli kahteen otteeseen lasikuistin suhteelliseen lämpöön - taisi aurinkokin vähän pilvien välistä paistaa. Nyt töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti