Alkuviikosta aloittamani paikalliseen/suomalaiseen liikennekulttuuriin sopeutuminen jatkui taas tänään matkalla landelta kaupunkiin, kun piti kiireen takia valita valtakunnan pääväylä-autobahn kantatien tai houkuttelevimman ikiaikaisen sorapintaisen välillä. Siinä sitten sataakymppiä melkein keskenäni ajelin ilmansuunnan ollessa juhannuksenlusijoille vastakkaisen, mutta kyllä niitä ohittajiakin tietysti tuli tuolla keskinopeudella. Sellaista sataaneljääkymppiä menivät, nostin sallittuun sataankahteenkymppiin ja huvin vuoksi sekä urheilun kannalta kurvailin (yhdellä kädellä ajatuksissani ajaen - toinen hieroi otsaa hyttysenpuremineen) kaistalla laidasta laitaan. Kanssa-autoilijoiden tahtia tuntunut haittaavan lainkaan, kun autoja ei ollut ihan lähellä niin vaihtelin sitten kaistoja vuoronperään laajalla kaarella (itse asiassa testasin sotaratsun ominaisuudet, jotka ovat tallella). Harmittaa oikeastaan vain se, etten sytyttänyt/sammuttanut ajovaloja enkä välkytellyt pitkiä. No, täytyy huomenaamulla käydä marketkeskittymässä ostamassa provianttia, ehkä Alkossa ja vielä hautuumaalla viemässä sukuhaudoille kukkia (hopealehdet loppuivat kesken puutarhalta l. jotakin keksittävä sinnekin). Ehkä jotain "kivaa" kehkeytyy silläkin ajomatkalla.
EDIT 00.35 How terribly boring - tällaista tuli kerran kokeiltua Länsiväylän olisko torstain ruuhkanliehuissa, mentiin kyllä sitten sieltä pientareenkin puolelta pölyn pöllytessä. Nordean työsuhdevolkkaroiva perheenisä luuli kadottaneensa mutta ilme vilkuttaessani ajaessani Kattilalaakson laidalla olevan talonsa vieritse nauratti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti