Mummonne on jonkin tovin miettinyt, miksei Blogilista noteeraa päivityksiäni. Olenko paha ihminen, onko tehty valitus vai olenko muuten vain pois muodista? Ja nyt - raparperipiirakan ollessa uunissa raejuustosämpylöiden jälkilämmössä- hokaan Bloggerissa olevan vanhan/toisen palveluntarjoajan feed-rivin. Sen kun muutti niin a vot. Nyt alkaa tuoksua siltä, että pitää hilpaista takaisin koekeittiön puolelle nostamaan piiraskin jäähtymään ja sen jälkeen sujauttaa uuniin grillivastusten lämpöön murekevuoka. Sitten voikin vähän rentoutua ennen asiointeja ja tehdä ne puutarhan kausityöt jotka tiedän jäävän eläkeläisiltä väliin (lähinnä tietämättömyyden/laiskuuden takia). Sitten pakataan huomenna koittavan maalaispaikan matkan tarvikkeet, sieltä alkuviikosta rantahuvilalle.
EDIT 19.10 Käkkelöin äsken pari tuntia pihanurmikkoa, marjapensaiden alustoja sekä ruusuja/paria istutusta etupäässä voikukkakruunuista ja vuohenjuurista kitkemällä. Sellainen kaksi sylystä niitä tuli, lisäksi leikkaamatta olleet marjapensaiden ja juhannusruusujen oksat (muistoja sormenpäissä - tuntuvat näppistöissä jo huomenna). Nokkosia kitkin erikseen itselleni liian pienillä suojahanskoilla. Etupihan ruusuryhmään piti mennä, mutta en jaksanut enkä oikeastaan ehdi. Samoin etupihan istutukset ja (hoidon puutteessa kituva) nurmikko jäi nyt odottamaan mahdollista juhannuksen aikaista vierailuani. En usko, että niitä hoitavat millään tavalla ja suuri vaara on kymmenen vuoden laistamisen jälkeen mainittu angervoaidanteen leikkaus. Toivottavasti harvennus, se ei nimittäin välttämättä kasva uudestaan kuten kävi yhdellä tämän pikkukadun taloista. Sääliksi kävi katsellessa puutarhan valjua ja sekavaa nykytilaa - millainen paratiisi ja myyntivaltti se oli kun talo aikanaan (osin sen takia) ostettiin. Mikään kasveista/puista/pensaista ei ole luonnostaan kuollut, vaan huono hoito/pakkomielteet/laiskuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti