Taas tuli aattopäivä, ja velvollisuuksien listalla olisi mm. siivousta, siivousta ja siivousta sekä puutarhan hommelit. Viimemainittuja varten tuli taas eilen vanhusväestön edustaja kaukaa kaupungista, istui vihdoin ja viimein keinuun tullessaan ja jopa viisi minuuttia taisi siinä ns. nauttia elämästään. Sitten kuhki sisään ja tuli ulos tekemään jotain, minkä oli kuulemma unohtanut. Meni sitten tuomi- ja muun pöheikön ja naapurin takapihan kuusisekametsikön väliin pariksi tunniksi kykkimään oksien sivallellessa ja hyttysten syödessä, jälkikäteen sain esitelmän siitä miten sinne(kin) oli levinnyt (arvatenkin muinaisesta rikkaruohonheittopaikasta) taponlehteä. Keitin sitten omista töistä väsyneenä kaffet kuistille ja puolentoista tunnin päästä ("kauheata mikä kiire") vein autolla bussille ja kotiapäin. Illalla jatkoin sitten ao. seurustelun vuoksi kesken jääneitä töitä, joita pitäisi jatkaa tänään mutta en kyllä jaksele. Tietotyötäkin kun pitäisi tehdä, ja näitä mainittuja arjen askareita jotka ovat täällä n. kaksin verroin työläämpiä.
EDIT 10.45 Huomasin, että mainitun kahden tunnin epämääräisen kuokkimisen ja juurakosta nyppimistyön tulos eli parin kilon köntti maanpeitekasvia on hävinnyt. Eli vanhus laittoi sen sanomalehti- ja muovikääreeseen ja mitä ilmeisimmin käsilaukkuunsa... On ennenkin vienyt näitä roskia kaupunkiin, viime kesänä selvitin että ne menevät tiekunnan rodesta samalla L&T:n kyydillä aivan samaiselle (maakunnan ainoalle) kaatopaikalle 60 km päähän kuin sieltä hänen taloyhtiönsäkin roskakatoksesta. Mutta ei, järjetön kantaminen näemmä jatkuu. Jaksa näistä enää, mutta kummallisemmaksi menee aina vaan. Ilmeisesti geriatriset oireet ovat myös jotakin tällaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti